Viimeeksi olen nähtävästi laittanut, että treeni into on palannut....juu juu, intoa piisaa juts ja just muille, mutta kun ois treenattava omat koirat niin voimat ei vaan enää riitä. Voihan pöh! Mutta tiedättekö mitä? Mun pitäisi varmastikin opetella sellainen sana kuin "EI, Valitettavasti nyt EI käy!" Enhän mä nyt aivan täysin voi jaksamattomuuttanikaan syyttää, että kokeet menee pyllylleen. Se mitä olen treenannut ei aina ole ollut kovin suunnitelmallista ja loppuun vietyä. Hulan lauantaisessa kokeessa huomasi hyvin, että palkkailen ja vapautan sitä kesken liikkeen ihan liian paljon! Noh, mitäpä tästä opimme? Sen tietysti, että ainakin ennen koetta kannattaa tehdä loppuun asti

Mä en oikeesti jaksa käydä kummankaan koetta sen ihmeemmin nyt läpi. Laitan liikkeet numeroineen tänne joku päivä kun saan itsestäni irti. Onhan nämä reumakivutkin tietty ihan sieltä ja syvältä. Kun koskee niin masentaa, kiukuttaa, itkettää ja mikä kamalinta väsyttää aivan sikana. Voitte vaan arvata mitä tällaisella yhdistelmällä saa omista treeneistään irti? No, ainakin pahan mielen ja koiralle huonon fiiliksen....... että sillä viisteen....

Joka tapauksessa mä sain eilen Eevan kanssa tosi kivat onnistuneet treenit. Itelle jäi niiiiiiiiiiiin pirun hyvä olo! Kiitos Eeva!

Eca:

Metallinoutoa noutajatyylillä eli jättönoutoa. Jooo-o, kyllä se toimi Ecalla hienosti kun se tajus jutun

Ruutua punasilla törpöillä ja sinisillä nauhoilla. Boubie oli vielä ihan suoraan ruudun takana kiinni. Mutta Eca meni ja teki sen hienosti kahdesta suunnasta. Käytin nyt kosketusalustaa ja se tuntuu toimivan

Tunnarin perhana....no ohoh! Mitä tapahtui? Eca toi VÄÄRÄN ensin. Sit kaksi kertaa oma

Hula:

EVL läpi kisamaisesti. Palkkasin vain sosiaalisella palkalla eli rapsutin ja kiljahtelin Mä olin rento ja Hula teki ihan sairaan hienoa työtä. Kaket oli ainoat missä huomasi, että liikkuri tuotti häiriötä. Millä ihmeellä mä saan saman fiiliksen itselleni kokeeseen?