Ylämäki...alamäki...ylämäki...alamäki....jne... Ensin ihan intopiukeena kaikesta tapahtuneesta ja sitten tullaankin ja kovaa takas maan pinnalle...jalat nilkkoja myöten maassa.. Koululla kaikkea kivaa eli hometta yms. Se meni sitten siinä. Selkä ja jalat taas vissiin stressin ja muun takia niin kipeet et aamulla itkua vääntäen ulkoilemaan. Onneksi opiaatit keksitty, että loppupäivä menee yleensä melko kivuttomasti, mutta aikamoisessa pilvessä.

Ei oo paljoa ennättäny eikä ollu minkäänlaista tarmoa treenata koiriaan. Jos tästä sais ittensä jollakin tapaa nousemaan ni hyvä ois...