Tääkin päivä vietettiin sitten taas sairaalassa..splääh! Keskiviikkona olin tiputuksessa ja samalla polveen ja nilkkaan tökkäiltiin hiukan kortisonia. Valitin sitten samassa kun pohje on aivan punanen ja siiiika kipeä. Noh, mähän oon siis just ollu isossa leikkauksessa ni ne epäili laskimoveritulppaa ja otti jos minkälaisia kokeita. Eipä sen päivän aikana oikein mitään selvinny ja lähdin tyytyväisenä kotiin, että eihän tässä mitään.

Eilen reumalekuri sitten soittaa ja kysyy, et ahdistaako? Mä sillai, et no ei...pitäskö? Kiireesti mentävä sairaalaan, jos vähänkin ahdistaa..jaahas sanoin mä... Nukuin kuitenkin yön yli ja tänään jo aamulla ajoissa lähdin Mäntsälään tutkimuksiin. Taas otettiin kokeita ja mä venaan ja venaan. Oon jo suurin piirtein lähdössä kotiin ku lekuri pölähtää siihen ja sanoo, et nyt nokka kohti Hyvinkään ensiapua...No voi perse! Säikähdin ihan sikana, et nyt mä suurin piirtein kuolen.

Ajoin sitten Hyvinkäälle venaamaan. Pääsin vihdoin ja viimein ultraan. Ekaksi sellanen nuorempi lekuri tutki ja sano, ettei löydä suonia ja paikalle spesialisti jostain...ja taas venaan. Spesialisti sitten sai suonet näkymään ja selvitti, että mun polven takaosassa ollut Bakerinkysta oli puhjennut pohkeeseen ja aiheutti sen takia niin kovan kivun... HUHUH!

Vaikka jouduinkin venailemaan tänään sairaalassa aboutsista 8 tuntia niin oon tyytyväinen, ettei se ollut veritulppa. Nyt mä vaan oon ihan sairaan väsyny henkisesti enkä millään jaksa enää lähteä kentälle vaikka oli sovittu. Kaikkea kun ei nähtävästikään voi ennalta nähdä....elämä jatkuu...onneksi :o)

Ens viikolla taas uudet tuulet puhaltaa ;o)