.....äitin kanssa eilen juttelin ja se sanoi, että mun pitää tuoda julki mun oikea kunto eikä vaan pikkasen sinne päin.
Luulen oikeasti, että viime lauantain kisa meni mun sairauden takia penkin alle. Ai miksi? No, kävin keskiviikkona mun reumalääkärin luona ja se katsoi edellisenä perjantaina otetut selkäkuvat ja totesi, että reuma on edennyt selkään. Mä oon itkeä pillittänyt silmiä päästäni tässä nyt kohta viikon verran :´( Mä en juurikaan jaksa valittaa, mutta nyt on sellainen olo, että tekee mieli kysyä: "EIKÖ TÄÄ PERKELE JO RIITÄ!?!?!?"
Polvi leikataan heti kun saan psoriasis ihottuman siinä leikkauskohdassa kuntoon...ei mikään helppo juttu kun on pakko pitää polvitukea, että pääsee edes liikkumaan ja se taas hiottaa ja pahentaa ihottumaa...

Tän sairauden alussa vietin paljon aikaa, yleensä yhdellä kertaa viikkoja Heinolan reumasairaalassa. Olikohan kenties toinen jakso kun sain huonetoveriksi tytön joka oli silloin n 30 vuotias. Häntä oli leikattu n. 19 kertaa, tekoniveliä oli enemmän kuin omia ja kortisoni oli vieny näön. Silloin ihmettelin kuinka hän jaksaa edes olla, mutta vietteyäni muutaman viikon samassa huoneessa se selvisi -> mustaakin mustempi huumori :o)
Voisin itekkin sitä opetella, heittäisin läppänä mikä leikataan seuraavaksi...kenties molemmat lonkat tai molemmat nilkat tai selkä tai leuka tai sitten ne lekurin mielestä pitäisi ehken leikata vastakkain toinen nilkka ja vaikka leuka samalla. Oonhan mä jo tietty vitsaillu mun uusista pallonivelistä ;o)

Välillä ajattelen, että voisin antaa mitä vaan jos joku ottais kivut pois, antais hiukan lisää virtaa (hemoglobiini koko ajan viimeset 2 vuotta n. 100)....edes yhdeksi päiväksi............

Tämä vuodatus ehken sen takia, että kaikki ketkä luette blogia ymmärtäisitte miksi oon eläkkeellä enkä töissä. Minkä takia en vastaa aina puhelimeen tai jaksa kouluttaa....

Nyt painun märehtimään itsesäälin kouriin sängyn pohjalle ja ehkä jo huomenna kaivaudun sieltä samanlaisena ilopillerinä mitä ootte mut tottunu näkemään-