...ollaan tehty kotona kuuria ja onnistuu kivasti :o) Mun piti eilen lähteä kentälle, mutta kun nilkat on ku jalkapallot ja koskee niin vi....i, että näin parhaaksi jäädä kotia pötkistelemään. Enää reilu viikko ja sitten pääsen sekä tiputukseen että kortisoni pistoksiin...aaah ihanaa. Jaana eilen nauroi, että on sullakin ilon aiheet...niii-in, sillon kun koskee voi tollanen pistäminen tulla kuin taivaan lahjana............

Mä pääsen kotona hyvin liikkumaan jo ilman kepukoita vaikka pitäisi vielä kepittää reilu kaksi viikkoa...mutku en jaksa...äh! Sitä paitsi tulee toinen jalka kipeämmäksi jos kepitän...

Timo kävi torstaina lääkärillä ja sairasloma loppuu nyt tähän eli maanantaina takaisin töihin. Työnarkomaani on ihan innoissaan kun ei tarte olla kotona. Jos multa kysytte niin olen hiukan nyreissäni. En sen takia, että Timo lähtee töihin ja mä jään yksin vaan sen takia, että oikeasti pelkään silmän vimmastuvan pienestäkin stressistä työpaikalla. Mähän en silloin eka kerralla jäänyt eläkkeelle kun lääkäri sitä suositteli vuonna 1997. Ja mitä sainkaan sillä, että paiskin hevoshommia viimeiseen asti?!?!?! No, risat jalat, joita nyt sitten leikellään minkä ennätetään. Voihan se olla eri asia silmissä, mutta mitäs jos stressi laukaisee tulehduksen toiseenkin silmään ja Timo sokeutuu kokonaan?

417624.jpg