Tänään ajattelin ottaa itseäni niskasta kiinni ja aloittaa Hulan kanssa kaukokäsky kuurihoidon. Ihan oikeasti pitäisi ennättää 3 kertaa päivässä paneutua siihen. Mietin ensin, että sehän on ihan helppo nakki. Tänään on eka päivä...vasta...takana ja tuntuu, että koko ajan saisi olla tekemässä.

Aamulla eka kerran muutamia onnistuneita toistoja. Hitsi nyt meillä viiraa vaan se maa-istu...siis se helpoin! Hula nousee istumaan seisomisen kautta ja kun käyn auttamassa sen istumaan niin häntä laskee alas ja Hula on sen näkönen, että pieksän kohta (ikinä en ole sitä tehnyt enkä tee...). Sitten oli pakko laittaa Hula toiseen huoneeseen ja otin Ruskan tekemään välillä sivulle tuloa ja muutaman askeleen seuraamisia. Hula katseli portin takaa ja kohta olikin intopiukeena tekemässä kaukoja.
Päivälenkillä käytiin tossa koulun kentällä ottamassa kaukoja ja menikin jo heti paremmin vaihdot. Nyt on tullu onneksi maltti takaisin eikä vaihdeta heti mun suun aukasemisesta ;o)
Otin myös luoksetulon pysäytyksiä pallon kanssa. Yritin takapalkkaa, mutta Hula ei hievahdakaan vaikki kiljuisin miten ja pomppisin ku arojänis se vaan odottaa vapautusta makkaralle.. pallo siis lentää ja sillä tavalla vauhti kiihtyy.
Vielä kerran illalla kaukoja ja sitten nukkumaan..huh huh...onneksi ei ole muuta kuuria päällä, johan mä olisin vaan koiran kanssa reenaamassa koko ajan ;o)