Enhän mä oo jaksanu kirjoitella pitkään aikaan tänne. Paljon kaikenlaista on tapahtunu 3 vuoden sisään ja oma treenaaminen ja kisaaminen on jäänyt aivan järkyttävän vähälle. Jopa niin vähälle, että on meinannu vallan unohtaa miten tää kaikki oikein edes toimii. Pikkuhiljaa palataan vanhoille urille ja toivotaan, että nää kaksi ihanaa tyttöä eli Räpsy ja Darra vie mut vielä pitkälle :-D

Pitäisköhän mun vähän raottaa mistä kaikesta oikein puhuin.... Meillähän oli tuon mun avomiehen Jannen kanssa koirauimala ja harjoitushalli Otavassa ulkomailla. Niiin, siis oli. Eilen maanantaina 27.8.2018 Huvihurtta hakeutui konkurssiin ja iso työ näin kuopattiin. Toisaalta hillittömän helpottunut olo ja toisaalta sitten taas kauhean surkea. Yksi elämän isoista saavutuksista ja unelmista on käyty läpi. Paljon onnistumisia, oppimista, ihania uusia tuttavuuksia ja ystäviä. Vaikka yrityksen loppu tuli oman terveyden tuomien ongelmien takia niin en kadu päivääkään, että lähdettiin tähän koitokseen mukaan.

Oma aikapula, väsymys ja kivut estivät sen ettei tullut treenattua juuri ollenkaan ja taisin kisata koko Huvihurtan aikaan TOKOssa 2 kertaa ja rally-tokossa 4 kertaa. Pitkään se otti, että jaksoin edes raahautua kentälle treenaamaan. Sain kuitenkin yhteydenoton Mikkelin Agilityharrastajista, josko haluaisin tulla TOKO SM:iin joukkueeseen. No mähän pompin innosta (noin niinkun pääni sisällä ;-)) ja ilmoitin samantien, että tottakai tulen. Sitten se iski! APUA, enhän mä ole edes treenannut ja edellisenä kesänä kisannut viimeeksi. Kuukausi aikaa treenata ja sitten se ois edessä!

Ekat treenit oli ihan katastrofi. Räpsy ei löytänyt ruutua, kiertotötsää, ei osannu enää tehdä kakeja, kaikki jäävät oli kateissa, seuraamisesta ei tietoakaan. Ainut mikä onnistui oli luoksetulo!!!! Ei tsiiiiiisus!!!! Vinkkailin vaan treenikamujen epäuskoisille ilmeille, että "aika monta 3 päivän rupeamaa edessä ;-)". Saatoin olla ehkä hieman epäuskoinen itsekin :-D

Reenattiin niin paljon kuin mun jalat antoi myöten. Valitettavan monta kertaa jouduin jättämään treenit väliin hillittömien kipujen takia, mutta saatiin me jotain kuitenkin tehtyä koska TOKO SM:istä tuli 1-tulos 264,16 pistettä vaikka ruutu meni nollille. Oli jääny siirtelyn opettelu tekemättä. Tietääpä mitä pitää treenata.... Ihana mikä fiilis jäi kaikesta treenaamisesta ja kisaamisesta. Mulla on aivan loistava koira, jolla on paukkuja vaikka ja mihin!!!

Hitsi, nytpä joudun lopettamaan tarinoinnin tältä erää kun pitää lähtee.... tittididiiiiiii..... treenaamaan :-D