Muutamia päiviä ollut taas niin kipeä aamuisin, että ihmetyttää pääseekö koskaan ulos kämpästä. Onneksi on kuitenkin keksitty sellaset kipulääkkeet, että parin tunnin kuluttua pääsee ulos ja tekemään muutakin kuin makaamista. Nämä viime päivät taas muistuttaa itselleenkin mieleen miksi olen eläkkeellä. Pari tuntia päivässä jaksaa/ kykenee tekemään, mutta suurin osa menee itkua tihrustaessa kipujen kanssa. Hohhoijaa... Tänään tulee testattua kuinka hyvää se Simponi oikeasti on. Vaikka loppupäivä ja huominen menee pää pöllyssä niin toivon, että ensi viikko on jo helpompi kipujen kera. Otsikkoon viitaten...Lumisadettako tietää? Vanhat reumaset mummelithan ne ennen vanhaan tiesi millanen keli tulee... Jos mun kipuja on uskominen niin lunta tulla tupruttaa ja kunnolla muutaman päivän ajan

Treeneistä vielä, kuten ootte varmaan huomannu niin en ole treenannut. Ei ole kyennyt/ jaksanut/ ennättänyt. Olen muutamia juttuja ottanu kaikilla peilin kanssa sisällä -> seuruun askeleita, jääviä, kapulan tuomiset sivulle, kaukot ja jopa luoksetulon pyssäyksiä. Hulan, Röllin ja Ecan mielestä sekin on riittävää ja kivaa

Itsepäisyyspäivänä maanantaina meillä oli tuomareiden neuvottelupäivä Hesassa. Menin jo sunnuntaina junalla ja olin samassa hotellissa yötä missä neuvottelu oli. Aivan mahtavaa oli käpistellä piiiitkästä aikaa keskustassa ja katella näyteikkunoita. Jalat väsyneinä painuin takas hotellille ja kävin pitkäkseen. Aamulla sai olla tarpeeksi pitkin huoneessa ennen ku tartti lähteä neukkariin. Kiitos kaikille mukavasta ja piristävästä seurasta ja hyödyllisestä keskustelusta! Neuvottelun jälkeen pyörin vielä keskustassa ja painelin asematunneliin muistelemaan...hih, aika hassua. Mulla oli virkistävä Hesan reissu, mutta olipa ihanaa palata takaisin Mikkeliin omaan kotiin